Johdatus reformoituun liittoteologiaan - Mikä ihmeen raamattuteologia?
Mitä on raamattuteologia?
Raamattuteologia näkee raamatullisen ilmoituksen orgaanisena kokoelmana, jonka jokainen osa tulisi nähdä omassa historiallisessa kontekstissaan ja jonka jokainen osa on ajan myötä kehittynyt lopulliseen muotoonsa. Tarve raamattuteologialle löytyy siitä, että Jumalan ilmoitus on progressiiivinen ja asteittain etenevä. Jumala ei ilmoittanut koko tahtoaan yhdessä hetkessä, vaan kullekin aikakaudelle sopivalla määrällä ja tavalla, joista kaikki veivät omalta osin Hänen pelastussuunnitelmaansa eteenpäin. Tämän takia raamattuteologiat, jotka asettavat ilmoituksen eri osat vastakkain, eivät ole niin vakuuttavia kuin ne, jotka painottavat kaanonin yhtenäisyyttä ja näkevät sen eri osat yhden ainoan pelastussuunnitelman eri taloudenhoitoina.
Raamattuteologiaksi lasketaan kaikki pyrkimykset nähdä Raamatun aineisto orgaanisena ja asteiteittain etenevänä ilmoituksena (jopa sellaiset lasketaan jotka näkevät eri vaiheet ristiriitaisina keskenään). Se voi olla jokin tietty opinkatkelma tai teema kuten esim. kolminaisuusoppi tai temppeli ja niiden eri esiintymisvaiheet. Sitten on myös olemassa pyrkimys jäsentää kaikki raamatullinen aineisto johonkin viitekehykseen, joka näkee hallitsevan elementin tai punaisen langan, joka selittää millä tavoin Raamattua tulisi hahmottaa kokonaisuutena ja miten sen eri osat ovat laajassa mittakaavassa yhteydessä keskenään.
Raamattuteologian historiallinen kehitys
Raamattuteologian juuret ulottuvat protestanttiseen reformaatioon, jonka pyrkimyksenä oli palata kaikista Katolisen kirkon traditioista ja skolastikkojen filosofisista spekulaatioista takaisin raamatuntekstien alkulähteelle. Historiallisen kehityksen myötä protestantismi alkoi kehittyä monimutkaisesti systemaattiseksi järjestelmäksi, ja raamatunjakeita ruvettiin ottamaan irti omasta asiayhteydestään tukeakseen näitä 'skolastisia' rakennelmia. Saksalaiset pietistit surkuttelivat kehityskulkua kohtia kuivia opillisia abstraktioita, joita he eivät kykeneet ymmärtämään, ja halusivat palata Raamatun yksinkertaisten ja elävien sanojen sekä kertomusten äärelle. Rationalistit puolestaan valittivat Vanhan testamentin tekstien ymmärtämistä kristillisten teologisten oppien ehdoilla, mikä johtaa näiden tekstien väkinäiseen harmonisointiin ja alkuperäisen kirjoittajan merkityksen väärentämiseen. Näin syntyi hiljalleen erottelu systemaattisen teologian ja raamattuteologian välillä. Konservatiivikristityt ovat ottaneet opikseen näistä kriitikeistä ja ruvenneet entistä tarmokkaammin pyrkimään tulkitsemaan raamatuntekstejä niiden omassa kontekstissaan. He eivät kiellä oppirakennelmiensa validiteettia, mutta ovat oppineet selkeämmin näkemään niiden asteittaisen kehityksen Raamatussa ja niiden erilaisen ilmenemismuodon kussakin ilmoituksen vaiheessa.
Merkkihenkilöitä: Gotthilf Zahacriä, Johann Philipp Gabler
Esimerkkejä erilaisista lähestymistavoista Raamatun kokonaiskuvan hahmottamiseen
Tässä muutama esimerkki erilaisista lähestymistavoista hahmottaa Raamatun kokonaiskuva. Tarkoitukseni ei ole olla kaikenkattava vaan antaa muutama maistiainen. Vaikka olisikin jo vakiintunut käsitys omasta raamattuteologiasta niin on hyvä perehtyä näihin eri näkökulmiin, joissa kaikissa on kuitenkin jotain totta.
(1) Deskriptiivinen teologia
Deskriptiivinen teologia ei näe mitään hallitsevaa teemaa tai kaavaa Raamatussa. Sen sijaan on olemassa monta rinnakkaista teemaa jotka kehittyvät samanaikaisesti Raamatun ilmoituksen myötä. Vanhaa testamenttia ei pitäisi selittää minkään teologisen viitekehyksen kautta vaan ainoastaan kuvailla tai selostaa mitä siellä sanotaan.
Merkkihenkilöitä: Gustav Oehler
(2) Dispensationalismi
Dispensationalismin mukaan Raamatun eri ilmoituksen vaiheet voidaan jakaa eri itsenäisiin ajanjaksoihin, joissa Jumala lähestyy ihmisiä eri ehdoin ja lupauksin. Historiallinen Dispensationalismi tekee jyrkemmän erottelun eri aikakausien välillä kuin Progressiivinen Dispensationalismi, jonka mukaan ne ovat osittain päällekkäisiä. Molemmat tekevät kuitenkin jyrkän erottelun Israelin ja seurakunnan välillä, joita molempia kohtaan Jumalalla on eri suunnitelma ja lupaukset.
Merkkihenkilöitä: John Nelson Darby, C.I. Scofield, Charles Ryrie
(3) Valtakunnan teologia
Jumalan valtakunta eli Jumalan hallintavalta ihmisten yli on keskeinen teema Jeesuksen opetuksessa ja täten myös Raamatussa. Raamatun kertomus käsittelee ennen kaikkea sitä miten Jumalan vastustajat tulevat alamaisiksi Hänelle. Jeesuksen lunastus- ja sovitustyö ovat alamaisia tälle valtakunnalliselle teemalle.
Merkkihenkilöitä: John Bright
(4) Lupauksen teologia
Raamattu voidaan jakaa lupauksen (vanha testamentti) ja täyttymyksen (uusi testamentti) ajanjaksoiksi.
Merkkihenkilöitä: Walter Kaiser
(5) Liittoteologia
Liitto on perustavanlaatuinen osa Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta. Jumala teki Aadamin ja Eevan kanssa tekojen liiton. Mutta koska he rikkoivat tämän liiton Jumala teki heidän kanssansa armonliiton joka ei ensimmäisen liiton tavoin perustunut ihmisen tekoihin vaan Jeesuksen Kristuksen lunastustyöhön. Tämä yksi ja sama armonliitto on lankeemuksen jälkeen toiminut perustana Jumalan ja ihmisen kanssakäymiselle jokaisessa historian vaiheessa.
Merkkihenkilöitä: Johannes Cocceius, Herman Witsius
Raamattuteologia näkee raamatullisen ilmoituksen orgaanisena kokoelmana, jonka jokainen osa tulisi nähdä omassa historiallisessa kontekstissaan ja jonka jokainen osa on ajan myötä kehittynyt lopulliseen muotoonsa. Tarve raamattuteologialle löytyy siitä, että Jumalan ilmoitus on progressiiivinen ja asteittain etenevä. Jumala ei ilmoittanut koko tahtoaan yhdessä hetkessä, vaan kullekin aikakaudelle sopivalla määrällä ja tavalla, joista kaikki veivät omalta osin Hänen pelastussuunnitelmaansa eteenpäin. Tämän takia raamattuteologiat, jotka asettavat ilmoituksen eri osat vastakkain, eivät ole niin vakuuttavia kuin ne, jotka painottavat kaanonin yhtenäisyyttä ja näkevät sen eri osat yhden ainoan pelastussuunnitelman eri taloudenhoitoina.
Raamattuteologiaksi lasketaan kaikki pyrkimykset nähdä Raamatun aineisto orgaanisena ja asteiteittain etenevänä ilmoituksena (jopa sellaiset lasketaan jotka näkevät eri vaiheet ristiriitaisina keskenään). Se voi olla jokin tietty opinkatkelma tai teema kuten esim. kolminaisuusoppi tai temppeli ja niiden eri esiintymisvaiheet. Sitten on myös olemassa pyrkimys jäsentää kaikki raamatullinen aineisto johonkin viitekehykseen, joka näkee hallitsevan elementin tai punaisen langan, joka selittää millä tavoin Raamattua tulisi hahmottaa kokonaisuutena ja miten sen eri osat ovat laajassa mittakaavassa yhteydessä keskenään.
Raamattuteologian historiallinen kehitys
Raamattuteologian juuret ulottuvat protestanttiseen reformaatioon, jonka pyrkimyksenä oli palata kaikista Katolisen kirkon traditioista ja skolastikkojen filosofisista spekulaatioista takaisin raamatuntekstien alkulähteelle. Historiallisen kehityksen myötä protestantismi alkoi kehittyä monimutkaisesti systemaattiseksi järjestelmäksi, ja raamatunjakeita ruvettiin ottamaan irti omasta asiayhteydestään tukeakseen näitä 'skolastisia' rakennelmia. Saksalaiset pietistit surkuttelivat kehityskulkua kohtia kuivia opillisia abstraktioita, joita he eivät kykeneet ymmärtämään, ja halusivat palata Raamatun yksinkertaisten ja elävien sanojen sekä kertomusten äärelle. Rationalistit puolestaan valittivat Vanhan testamentin tekstien ymmärtämistä kristillisten teologisten oppien ehdoilla, mikä johtaa näiden tekstien väkinäiseen harmonisointiin ja alkuperäisen kirjoittajan merkityksen väärentämiseen. Näin syntyi hiljalleen erottelu systemaattisen teologian ja raamattuteologian välillä. Konservatiivikristityt ovat ottaneet opikseen näistä kriitikeistä ja ruvenneet entistä tarmokkaammin pyrkimään tulkitsemaan raamatuntekstejä niiden omassa kontekstissaan. He eivät kiellä oppirakennelmiensa validiteettia, mutta ovat oppineet selkeämmin näkemään niiden asteittaisen kehityksen Raamatussa ja niiden erilaisen ilmenemismuodon kussakin ilmoituksen vaiheessa.
Merkkihenkilöitä: Gotthilf Zahacriä, Johann Philipp Gabler
Esimerkkejä erilaisista lähestymistavoista Raamatun kokonaiskuvan hahmottamiseen
Tässä muutama esimerkki erilaisista lähestymistavoista hahmottaa Raamatun kokonaiskuva. Tarkoitukseni ei ole olla kaikenkattava vaan antaa muutama maistiainen. Vaikka olisikin jo vakiintunut käsitys omasta raamattuteologiasta niin on hyvä perehtyä näihin eri näkökulmiin, joissa kaikissa on kuitenkin jotain totta.
(1) Deskriptiivinen teologia
Deskriptiivinen teologia ei näe mitään hallitsevaa teemaa tai kaavaa Raamatussa. Sen sijaan on olemassa monta rinnakkaista teemaa jotka kehittyvät samanaikaisesti Raamatun ilmoituksen myötä. Vanhaa testamenttia ei pitäisi selittää minkään teologisen viitekehyksen kautta vaan ainoastaan kuvailla tai selostaa mitä siellä sanotaan.
Merkkihenkilöitä: Gustav Oehler
(2) Dispensationalismi
Dispensationalismin mukaan Raamatun eri ilmoituksen vaiheet voidaan jakaa eri itsenäisiin ajanjaksoihin, joissa Jumala lähestyy ihmisiä eri ehdoin ja lupauksin. Historiallinen Dispensationalismi tekee jyrkemmän erottelun eri aikakausien välillä kuin Progressiivinen Dispensationalismi, jonka mukaan ne ovat osittain päällekkäisiä. Molemmat tekevät kuitenkin jyrkän erottelun Israelin ja seurakunnan välillä, joita molempia kohtaan Jumalalla on eri suunnitelma ja lupaukset.
Merkkihenkilöitä: John Nelson Darby, C.I. Scofield, Charles Ryrie
(3) Valtakunnan teologia
Jumalan valtakunta eli Jumalan hallintavalta ihmisten yli on keskeinen teema Jeesuksen opetuksessa ja täten myös Raamatussa. Raamatun kertomus käsittelee ennen kaikkea sitä miten Jumalan vastustajat tulevat alamaisiksi Hänelle. Jeesuksen lunastus- ja sovitustyö ovat alamaisia tälle valtakunnalliselle teemalle.
Merkkihenkilöitä: John Bright
(4) Lupauksen teologia
Raamattu voidaan jakaa lupauksen (vanha testamentti) ja täyttymyksen (uusi testamentti) ajanjaksoiksi.
Merkkihenkilöitä: Walter Kaiser
(5) Liittoteologia
Liitto on perustavanlaatuinen osa Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta. Jumala teki Aadamin ja Eevan kanssa tekojen liiton. Mutta koska he rikkoivat tämän liiton Jumala teki heidän kanssansa armonliiton joka ei ensimmäisen liiton tavoin perustunut ihmisen tekoihin vaan Jeesuksen Kristuksen lunastustyöhön. Tämä yksi ja sama armonliitto on lankeemuksen jälkeen toiminut perustana Jumalan ja ihmisen kanssakäymiselle jokaisessa historian vaiheessa.
Merkkihenkilöitä: Johannes Cocceius, Herman Witsius
Comments
Post a Comment